Audin lokarit ja etupuskuri

Autoin Lilliä Audin etupuskurin ja lokasuojien maalauksessa. Itse hioin toisen lokarin ja ruiskutin siihen pohjat ja pinnat malliksi Lillille ja hän ruiskutti perässä sitten toisen lokasuojan ja puskurin. Tässä oli hyvä työ harjoitella ohjaamista tulevaa opettajan sijaisuutta varten... Ja ammatillisen ohjaajan työhön myös.

 Lokasuojat oli aiemmin maalattu ilmeisesti spray-maalilla joten hioimme ne pehmeäselkäisellä paperilla karkaudella P400  ja sen päälle tuli eristemaali ennen märkää-märälle pohjamaalia. Puskurille ei oltu tehty mitään, tehtaan pohjissa oli.

Eristemaali oli Lechlerin Hydrofan 1K Sealeria ja pohjamaalina Standoxin märkää-märälle pohjamaalia joka ruiskutettiin suoraan eristemaalin päälle, tietysti haihdutusajan jälkeen.

 Värimassana oli Standoxin Standoblue vesiväri, se ruiskutettiin siten, että ensin kevyt harso pohjalle ja heti perään märkä reissu, kontrollikerros tarvittaessa kunnes pinta on ensin kuivunut mataksi. Tässä työssä se kontrollikerros ruiskutettiin pienen pilveilyn vuoksi.

 Lakkana oli Standoxin Easy VOC lakka ja sitä ruiskutettiin kaksi märkää reissua n. 15min välihaihdutuksella. Toki olisi riittänyt ensin puolikas ja siihen perään märkä, mutta itse olen tykästynyt tähän kahteen märkään reissuun. 

Kuvia en hirveästi kerinnyt ottaan, mutta Lillillä on blogissaan vähän enemmän kuvia Audista. 

Tässä valmis lokasuoja.
 Värimassakerros tuli ihan hivenen liian paksuksi, osaan sitten seuraavalla kerralla huomioida sen paremmin. Kunhan nyt tulee tämä Standoblue tutuksi. 

Takaisin Pirkolla

Piiitkästä aikaa taas PIRKOlla. Ihanaa kun sai nukkua tunnin pidempään kun ei tarvinnut Hämeenlinnaan asti ajaa, varsinkaan näissä keleissä, huoh.


 Maanantaina pääsin heti hommiin, kun sain Opelin takapuskurin työksi. Sitä oli joku jo aloittanut, joten ihan pohjista en lähtenyt liikkeelle.
 Puskurissa oli ilmeisesti ollut jonkin sortin halkeama, joka oli paikattu 3M:n muovinkorjausmenetelmällä. Itse aloitin työn rasvanpoistolla, jonka jälkeen hioin epäkeskolla P180 karkeudella paikatun alueen ennen kittausta.

 Kittaus osoittautui hieman haasteellisemmaksi, mitä alkuun odotin, johtuen siitä kohdasta, missä vaurio oli. Juurikin kulmassa, mistä huomaa heti jos jää vähänkin muotovirhettä. No kuluihan siihen kittaamiseenkin aikaakin vähän enemmän, eikä mennyt ihan kolmella kittireissulla... Pikkuhiljaa sitä oppii :) Kittikerrosten välissä ehdin sopivasti mattaamaan puskurin muualta, niin ei tarvinnut odotella, että kitti kuivuu. Eikä tuo ajan meneminen tässä työssä haitannut, koska en olisi päässyt kammioonkaan muiden töistä johtuen.

Kittausta

Kittausta

 Kun mielestäni olin kitannut tarpeeksi hyvin ja hionut P240 karkeudella käsin, oli pohjamaalin vuoro. Käytin tässä tapauksessa vain spray-pohjamaalia, koska vauriokohta oli niin pieni, eikä muualla puskurissa ollut vaurioita, yhtä pientä naarmua lukuunottamatta, joka lähti hiomalla. Onneksi spraypohjamaali oli nopeasti kuivuvaa, joten sain sen hiottua vielä maanantaina P500 epäkeskolla ja niistä paikoista mihin kone ei taittunut niin käsin P600 pehmeäselkäisellä paperilla.

 Tiistai aamuna sain puskurin kammioon ja pääsin kokeilemaan Lechleriä. Joka ei sitten mennyt ihan putkeen. Noh, olin vähän pihalla siitä, miten se väri olisi pitänyt pintaan ruiskuttaa.... Jotain harsoa ja puolimärkää ja sen sellaista Hannu selitti, mut ei se mun ruiskutukseni ihan niin mennytkään. En kai jaksanut kuunnella niitä ohjeita oikein, tai ainakaan noudattaa.. Ensin harso ja sitten olis pitänyt antaa olla muutama minuutti, sitten toinen harso vai puolimärkä kerros ja taas haihtua..Eikä ruiskuttaa liian paksua kerrosta, koska sehän sitten valahti hyvinkin komeasti koko puskuri, ei siis mennyt ihan putkeen. Sanoinkin siinä Emmalle, joka oli seuranani siinä ruiskutuksessa, että tää tästä puskurista nyt tänään sitten :D

Ensin se valui.. Kunnolla.

  Pyydettiin Hannu paikalle ja häneltä onneksi löytyi ratkaisu ongelmaan. Sillävälin kun Emma puhalsi valuneen puskurin kuivaksi, tein Hannun kanssa pohjamaalia, jonka hän sitten ruiskutti värimassan päälle, kun valumat oli ensin hiottu pehmeäselkäisellä P600 paperilla.
 Märkää-märälle pohjamaalin päälle Hannu tuli nyt sitten näyttämään miten se värimassa siihen pitäisi ruiskuttaa....no se reissu sitten jäi pilveilemään aika reilusti, joten jouduin vielä harsottelemaan päälle muutaman kierroksen.

...Sitten se pilveili..paljon...

 Tämän jälkeen saatiin kokeilla vesiohenteista Lechlerin lakkaa päälle. Se kuulosti hyvin omituiselta, miten voi olla vesiohenteista lakkaa joka sitten olisi kestävää... Kaikkea ne kehittääkin ja koulussahan ollaan oppimista varten. Hannu tuli ensimmäisen kierroksen sitä ruiskuttamaan, näytti miten se pitäisi tehdä. Ensin ruiskutettiin suht paksun näköinen kerros, joka sitten puhallettiin kirkkaaksi. Lakkahan itse oli hyvin maitomaista. Kun eka kierros oli saanut haihtua puhalluksen jälkeen n. 10 min, ruiskutin toisen kierroksen, joka taas puhallettiin ja annettiin haihtua n 10-15min ja uunitettiin sen jälkeen.

Vesiohenteisella lakalla lakattuna kammiossa

Lakattuna. Kammiossa se näytti vielä ihan suht hyvältä.

 Seuraavana päivänä huomasimme, että lakkapinta oli mennyt ihan ihmeelliseksi. Sitä kutsuttiin kai sikistymiseksi tai jotain vastaavaa, lakkapinta oli tavallaan kutistunut ja pinta oli ihmeellistä korppumaista. Syykin siihen selvisi, lakkaa oli liian vähän. Ensikerralla tietää sitten taas paremmin, kun tämä oli ensimmäinen kerta, kun edes kuulin vesiohenteisesta lakasta.... Ei muutakun pinta mataksi vesihioen P1000, tosin siinäkin tapahtui pieni vahinko. Puskuri osui toiseen maalaustelineeseen, joka teki pienen naarmun puskuriin... Ei muutakuin hiomalla ensin P400 pehmeäselkäisellä paperilla, sitten P600karkeudella päälle,  jotta saatiin naarmu pois. Sitten hieman spray-pohjamaalia ja sen hionnan jälkeen pieni paikkamaalaus ja lakkaus.

Pieni naarmu siihen tuli toisesta telineestä. Se saatiin onneksi hiomalla pois, varmuudeksi vielä pohjamaalisprayta ja eikun kammioon pineen paikkamaalaukseen ja lakka päälle.

 Oli hieman epäonnea matkassa tällä työllä, mutta onnistui sitten ihan hyvin loppujen lopuksi, vaikken itse loppuun asti saanut sitä tehtyä koska en ollut enään loppuviikosta PIRKOlla.
Tässä pääsin ensimmäisen kerran kunnolla kokeilemaan Lechlerin tuotteita, joista en kylläkään hirveästi pitänyt. Ehkä tuo värimassan ruiskutustekniikka vaatisi jonkinverran harjoittelua ennenkuin rupeisi sujumaan. Tai sitten tuo oli vain juuri sellainen "hankala" sävy. Ja vesiohenteinen lakkakin voisi jo paremmin onnistua toisella kerralla... Harjoitus tekee mestarin, eikös? :)

Mini

Minin ylimaalaushommissa olin mukana Hennan apuna.
En tiedä mitä taas tapahtui, mutta pinta oli lakkauksen jälkeen paikka paikoin kuin hiekkapaperia. Pohjamaalit kuivunu liian nopeesti vai mitä ollut..? Samoin kävi keltaisessa ralliautossakin loppuvuonna. No hienota ja uusi lakka päälle niin pitäisi olla kunnossa sen jälkeen.

Unohtui ottaa kuvia ennen maalausta...
Pohjamaalina PPG, väri Standox ja lakkana Hecker.

Värimassa pinnassa. Teippaukset ei ihan pitänyt.

Kamerassa heittää värit hieman eri kuvakulmissa.

Lakka pinnassa.

Pinnan karkeuskin näkyy jotenkin kuvissa.

Jännät paikat

Siis mihin tämä aika nyt meni...? Juuri äskenhän Taitajakisojen semifinaaleihin oli vaikka kuinka pitkä aika mutta huomenna onkin jo lähtö kohti Joensuuta, kääk! Aamulla katsotaan vielä läpi kaikkea oleellsita asiaa ja pakataan auto ja eiku nokka kohti sitä Joensuuta. On hieman jännitystä ilmassa, mutta se varmaankin kuuluu asiaan.
Viimeviikon torstaina olin jälleen Hämeenlinnassa Tavastian koulutuskeskuksella Netan ja Hennan kanssa, Henna toinen semeihin lähtijä Pirkolta, siellä teimme kisoja varten harjotuslokaria yhdessä Tavastian kisoihin lähtijöiden kanssa kanssa, Taru oli meitä opastamassa.
Harmikseni en ottanut enempää kuvia, kuin vasta tästä valmiista työstä... 
Harjotuksena oli siis netissä annettu kisatehtävä, tehdasvärissä oleva lokari, jonka pohjustus ja märkää-märälle maalaus kahdella värillä ja lakkaus.

Näillä harjoteltiin.

Tässä päivän aikaansaannos.

Lähempää