sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Audin lokarit ja etupuskuri

Autoin Lilliä Audin etupuskurin ja lokasuojien maalauksessa. Itse hioin toisen lokarin ja ruiskutin siihen pohjat ja pinnat malliksi Lillille ja hän ruiskutti perässä sitten toisen lokasuojan ja puskurin. Tässä oli hyvä työ harjoitella ohjaamista tulevaa opettajan sijaisuutta varten... Ja ammatillisen ohjaajan työhön myös.

 Lokasuojat oli aiemmin maalattu ilmeisesti spray-maalilla joten hioimme ne pehmeäselkäisellä paperilla karkaudella P400  ja sen päälle tuli eristemaali ennen märkää-märälle pohjamaalia. Puskurille ei oltu tehty mitään, tehtaan pohjissa oli.
Eristemaali oli Lechlerin Hydrofan 1K Sealeria ja pohjamaalina Standoxin märkää-märälle pohjamaalia joka ruiskutettiin suoraan eristemaalin päälle, tietysti haihdutusajan jälkeen.
 Värimassana oli Standoxin Standoblue vesiväri, se ruiskutettiin siten, että ensin kevyt harso pohjalle ja heti perään märkä reissu, kontrollikerros tarvittaessa kunnes pinta on ensin kuivunut mataksi. Tässä työssä se kontrollikerros ruiskutettiin pienen pilveilyn vuoksi.
 Lakkana oli Standoxin Easy VOC lakka ja sitä ruiskutettiin kaksi märkää reissua n. 15min välihaihdutuksella. Toki olisi riittänyt ensin puolikas ja siihen perään märkä, mutta itse olen tykästynyt tähän kahteen märkään reissuun. 
Kuvia en hirveästi kerinnyt ottaan, mutta Lillillä on blogissaan vähän enemmän kuvia Audista. 

Tässä valmis lokasuoja.
 Värimassakerros tuli ihan hivenen liian paksuksi, osaan sitten seuraavalla kerralla huomioida sen paremmin. Kunhan nyt tulee tämä Standoblue tutuksi. 

torstai 8. marraskuuta 2012

Päivä toivoo täynnä edelleen!

Opinnäytetyö

 Hieman erilainen sellainen

Opinnot on nyt tulleet päätökseen, eli suoritettua loppuun, eli siis ohi!
 Tai niinhän minä luulin, kunnes ymmärsin, että tästähän se opettelu vasta alkaakin. Koulu loi pohjan tälle automaalarin uran alulle ja nyt tämä "vauvamaalari" alkaa vasta opettelemaan miten näitä töitä tehdään.
 Kaksi vuotta siinä vierähti uhraten paljon hikeä ja kyyneliä ja niitä tunteja tuskin kukaan pystyy enään laskemaankaan, mutta mikään ei ole ollut turhaa.




 Autojen maalauksesta en tiennyt juuri mitään, kun koulun syksyllä 2010 aloitin ja kouluhan kerkesi vasta alkamaan kun sain tietää raskaudestani joten ensimmäinen vuosi päättyi äitiysloman alkaessa maaliskuussa. Maalipuolesta en siis silloin juuri mitään ehtinyt oppimaan, joten syksyllä 2011 kouluun palatessani olin aivan hukassa kittaamisessa enkä osannut edes ruiskua käyttää. Pikkuhiljaa jotain siinä opin, mutta hankalaa se oli, kun muut kakkosluokkalaiset osasivat paljon enemmän,  joten puhuin opettajien kanssa, että saisin aloittaa uudestaan ykkösluokalta oppiakseni perusteet.





Tähän samaan aikaan Pintakilta rantautui Tampereelle ja siitä alkoi blogin tekeminen, eli ensimmäinen blogiteksti löytyy marraskuulta 2011, kammion maalaus. Tämä työ alkoi ihan vain veden ruiskuttamisella ja siten opettelin ruiskun käyttöä ja käyttäytymistä. Monta kymmentä litraa Netan kanssa ruiskutettuamme saimme ruiskuttaa maalit kammion seiniin. Siitä se kaikki sitten lähti, minä ja Netta olimme paljon ylimääräistä aikaa koululla, aamusta joskus iltamyöhään asti ja teimme paljon harjoitustöitä, jotka vaihtuivat pian asiakastöihin.
Kammio ennen maalausta
Kammio maalauksen jälkeen.


Ralliauto
Octavian kovin kiveniskemä konepelti

Octavian konepelti vaiheessa. Kittikohdat pohjamaalattu.
Octavian konepelti valmiina


Paku. Ensimmäinen iso maalaukseni.
Paku valmiina.


Moottoripyörän moottori. 

Moottoripyörän runko



 Miten tämä nyt liittyi Pintakiltaan?
 - Siten, että minusta ja Netasta tuli ensimmäiset valkohaalariset tuutor oppilaat tulevalle maalari ykköselle. Se loppusyksy ja ne ylimääräiset tunnit koululla oli koulutusta tulevaan kevääseen. Kävimme myös tutustumassa Pintakilta Original kouluun, mistä tämä koko Pintakilta lähti liikkeelle, eli Hämeenlinnaan Koulutuskeskus Tavastialle. Siellä pääsimme ruiskuttamaan värimassan ja lakan MR2seen ja saimme oppia Hämeenlinnan opettajilta.
Tavastialta

Tavastialta

MR2 peittelyä
Minä lakkaa ruiskuttamassa


MR2 lakattuna

Loppuvodesta vielä sain kuulla osallistuvani Taitaja 2012 kilpailuun ja siihen aloin harjoittelun yhdessä toisen sinne lähtevän opiskelijan kanssa. En finaaliin asti päässyt, mutta kokemuksena se oli aivan mahtava, opin luottamaan itseeni enemmän, eikä haitannut sen jälkeen, jos joku sattui ruiskutustani seuraamaan.

Harjoitustyö Taitajakisoihin



 Alkuvuodesta alkoi tuutorointi ja se oli alkuun hieman hankalaa, mutta alkukankeudesta päästyä kaikki rupesi sujumaan. Ja helmikuussa koululle tuotiin BMW Z3 ylimaalaukseen ja pääsin sitä tekemään, maalaukset lähes kokonaan yksin, se oli siis yksi ruiskutusnäyttö. Tosin sitä en aloittanut heti silloin, vaan tein sen valmiiksi toukokuussa, ennenkuin lähdin työssäoppimaan Colornet Oy:lle.

BMW hiottuna







BMW hiottuna
BMW lakattuna



Siinä välissä tuli tehtyä Opeli, Fordia, Audia ja monen monta muuta työtä ja opastettua ykkösluokkalaisia. Hot Rot & Rock Show oli varmaan yksi kohokohta, missä oli meidän koulun osasto yhdessä Koulutuskeskus Tavastian kanssa. Meidän koululta siellä oli monta moottoripyörää esillä, Tavastialta autoja.

Audin takapuskurin maalaus

Opelin etulokarin kittailua

Audin etupuskuri lakattuna

Mersu lakattuna
Mersun keulan maalaus


Fordin tekoa. Tiia työn touhussa

Fordin pohjatöitä
Minin maalaus

Mini lakattuna

Mondeon oven maalaus

Volkkarin paikkamaalus
Volkkari lakattuna




Moottoripyörän osia
 Kesälomaa ei tuntunt minulla olevan, koska olin töissä Colornetissä siihen asti, kunnes koulu alkoi 8 elokuuta. Tosin en Pirkolla ollut kuin orientaatiopäivät kertomassa uusille ykkösille vähän Pintakillasta ja esittelin blogeja. Sitten 13.8 aloitin toisen työssäoppisjakson Hämeenlinnassa Koulutuskeskus Tavastialla, jossa opettelin ammatillisena ohjaajana olemista, eli en ollut ihan vain pelkkänä oppilaana. Sieltä sain hyviä oppeja ja tutustuin paremmin opettajiin ja rupesin jopa viihtymään siellä, ainut miinuspuoli oli välimatka ja siihen matkaan kuluva aika. Siellä Tavastialla tein myös viimeisen näyttötyöni, Mersedes Benzin ruostevaurioiden korjauksen ja maalauksen. Oli hyvin laaja ja opettava työ kaikin puolin.

Koulutuskeskus Tavastialla

"päärynän" maalaus Tavastialla

Opelin peittelyä, joskus on ihan kivaakin


Välillä vähän toisenlaista maalausta Tavastialla
Toisenlaista maalausta Tavastialla

MB näyttötyö alkuvaiheessa

MB:n kittausta
MB hiontaväri hiottuna


MB lakattuna, hieman vielä kasaaminen kesken

Erikoismaalausta Tavastialla
Häivytysharjoitus Tavastialla.



 Siihen oikestaan loppuivat opintoni. Melkein haikea fiilis kun aika mennyt niin nopeasti ja nyt pitäis sitten olla valmis lähtemään maailmalle. Mutta vastahan aloitin... Hirveästi asioita tullut opittua tässä ajassa, mutta tämä on todellakin juuri sitä, mitä haluan tehdä. Eikun selvittämään mitä haasteita tulevaisuus tuo tullessaan.

Tämä opinnäytetyö esitelty 8.11.2012

perjantai 26. lokakuuta 2012

Takaisin Pirkolla

Piiitkästä aikaa taas PIRKOlla. Ihanaa kun sai nukkua tunnin pidempään kun ei tarvinnut Hämeenlinnaan asti ajaa, varsinkaan näissä keleissä, huoh.


 Maanantaina pääsin heti hommiin, kun sain Opelin takapuskurin työksi. Sitä oli joku jo aloittanut, joten ihan pohjista en lähtenyt liikkeelle.
 Puskurissa oli ilmeisesti ollut jonkin sortin halkeama, joka oli paikattu 3M:n muovinkorjausmenetelmällä. Itse aloitin työn rasvanpoistolla, jonka jälkeen hioin epäkeskolla P180 karkeudella paikatun alueen ennen kittausta.

 Kittaus osoittautui hieman haasteellisemmaksi, mitä alkuun odotin, johtuen siitä kohdasta, missä vaurio oli. Juurikin kulmassa, mistä huomaa heti jos jää vähänkin muotovirhettä. No kuluihan siihen kittaamiseenkin aikaakin vähän enemmän, eikä mennyt ihan kolmella kittireissulla... Pikkuhiljaa sitä oppii :) Kittikerrosten välissä ehdin sopivasti mattaamaan puskurin muualta, niin ei tarvinnut odotella, että kitti kuivuu. Eikä tuo ajan meneminen tässä työssä haitannut, koska en olisi päässyt kammioonkaan muiden töistä johtuen.

Kittausta

Kittausta


 Kun mielestäni olin kitannut tarpeeksi hyvin ja hionut P240 karkeudella käsin, oli pohjamaalin vuoro. Käytin tässä tapauksessa vain spray-pohjamaalia, koska vauriokohta oli niin pieni, eikä muualla puskurissa ollut vaurioita, yhtä pientä naarmua lukuunottamatta, joka lähti hiomalla. Onneksi spraypohjamaali oli nopeasti kuivuvaa, joten sain sen hiottua vielä maanantaina P500 epäkeskolla ja niistä paikoista mihin kone ei taittunut niin käsin P600 pehmeäselkäisellä paperilla.

 Tiistai aamuna sain puskurin kammioon ja pääsin kokeilemaan Lechleriä. Joka ei sitten mennyt ihan putkeen. Noh, olin vähän pihalla siitä, miten se väri olisi pitänyt pintaan ruiskuttaa.... Jotain harsoa ja puolimärkää ja sen sellaista Hannu selitti, mut ei se mun ruiskutukseni ihan niin mennytkään. En kai jaksanut kuunnella niitä ohjeita oikein, tai ainakaan noudattaa.. Ensin harso ja sitten olis pitänyt antaa olla muutama minuutti, sitten toinen harso vai puolimärkä kerros ja taas haihtua..Eikä ruiskuttaa liian paksua kerrosta, koska sehän sitten valahti hyvinkin komeasti koko puskuri, ei siis mennyt ihan putkeen. Sanoinkin siinä Emmalle, joka oli seuranani siinä ruiskutuksessa, että tää tästä puskurista nyt tänään sitten :D

Ensin se valui.. Kunnolla.

  Pyydettiin Hannu paikalle ja häneltä onneksi löytyi ratkaisu ongelmaan. Sillävälin kun Emma puhalsi valuneen puskurin kuivaksi, tein Hannun kanssa pohjamaalia, jonka hän sitten ruiskutti värimassan päälle, kun valumat oli ensin hiottu pehmeäselkäisellä P600 paperilla.
 Märkää-märälle pohjamaalin päälle Hannu tuli nyt sitten näyttämään miten se värimassa siihen pitäisi ruiskuttaa....no se reissu sitten jäi pilveilemään aika reilusti, joten jouduin vielä harsottelemaan päälle muutaman kierroksen.

...Sitten se pilveili..paljon...
 Tämän jälkeen saatiin kokeilla vesiohenteista Lechlerin lakkaa päälle. Se kuulosti hyvin omituiselta, miten voi olla vesiohenteista lakkaa joka sitten olisi kestävää... Kaikkea ne kehittääkin ja koulussahan ollaan oppimista varten. Hannu tuli ensimmäisen kierroksen sitä ruiskuttamaan, näytti miten se pitäisi tehdä. Ensin ruiskutettiin suht paksun näköinen kerros, joka sitten puhallettiin kirkkaaksi. Lakkahan itse oli hyvin maitomaista. Kun eka kierros oli saanut haihtua puhalluksen jälkeen n. 10 min, ruiskutin toisen kierroksen, joka taas puhallettiin ja annettiin haihtua n 10-15min ja uunitettiin sen jälkeen.

Vesiohenteisella lakalla lakattuna kammiossa

Lakattuna. Kammiossa se näytti vielä ihan suht hyvältä.

 Seuraavana päivänä huomasimme, että lakkapinta oli mennyt ihan ihmeelliseksi. Sitä kutsuttiin kai sikistymiseksi tai jotain vastaavaa, lakkapinta oli tavallaan kutistunut ja pinta oli ihmeellistä korppumaista. Syykin siihen selvisi, lakkaa oli liian vähän. Ensikerralla tietää sitten taas paremmin, kun tämä oli ensimmäinen kerta, kun edes kuulin vesiohenteisesta lakasta.... Ei muutakun pinta mataksi vesihioen P1000, tosin siinäkin tapahtui pieni vahinko. Puskuri osui toiseen maalaustelineeseen, joka teki pienen naarmun puskuriin... Ei muutakuin hiomalla ensin P400 pehmeäselkäisellä paperilla, sitten P600karkeudella päälle,  jotta saatiin naarmu pois. Sitten hieman spray-pohjamaalia ja sen hionnan jälkeen pieni paikkamaalaus ja lakkaus.

Pieni naarmu siihen tuli toisesta telineestä. Se saatiin onneksi hiomalla pois, varmuudeksi vielä pohjamaalisprayta ja eikun kammioon pineen paikkamaalaukseen ja lakka päälle.


 Oli hieman epäonnea matkassa tällä työllä, mutta onnistui sitten ihan hyvin loppujen lopuksi, vaikken itse loppuun asti saanut sitä tehtyä koska en ollut enään loppuviikosta PIRKOlla.
Tässä pääsin ensimmäisen kerran kunnolla kokeilemaan Lechlerin tuotteita, joista en kylläkään hirveästi pitänyt. Ehkä tuo värimassan ruiskutustekniikka vaatisi jonkinverran harjoittelua ennenkuin rupeisi sujumaan. Tai sitten tuo oli vain juuri sellainen "hankala" sävy. Ja vesiohenteinen lakkakin voisi jo paremmin onnistua toisella kerralla... Harjoitus tekee mestarin, eikös? :)